Dumela! Pitkästä aikaa. Tuntuu, että on ikuisuus siitä kun oon viimeksi päivittäny tänne mitään. Tapahtumia on niin paljon, että aikakin tuntuu pidemmältä kun oikeasti onkaan. Mutta alotan kertomaan ja alotan otsikosta. Tswanan kielessä nimillä on aina jonkin merkitys. Eräs rouva kenet tavattiin täällä Ghanzissa perjantaisella iltakävelyllä oli aivan pöyristynyt, että meijän nimillä ei ole suurempaa merkitystä ja päätti antaa meille tswanan kieliset nimet. Nyt olisi se kohta kun kertoisin ne, mutta tswanan kieleiset nimet ei jääneet mieleen mutta niitten englanninkielinen käännös kyllä. Helenan nimen rouva keksi samantien, se on Love ja mun nimea hän pohti sitten tovin jos toisenkin ja lopulta valitsi nimen Trust.
 |
| Kalaharissa helmikuun alussa. Taustalla meijän teltta ja hyttysverkko
ovessa, joka osottautui turhaksi. Hyttysiä oli silti ja p-a-l-j-o-n. |
|
Viimeiset viikot Kukessa on ollut kerhojen suhteen poikkeuksellia, koska
urheiluharkat on jatkuneet. Mutta onneksi ollaan sopeutuvaisia ja
kerhot on silti onnistuneet vähän tiivistetyllä aikataululla.
 |
| Hengailua ennen kerhoa alkua. Kuvassa lasten asuntola ja piha-alue. |
Ilo on neonvärit.
Viime viikolla tuli suruviesti Keemen siskon 29-vuotiaasta
pojasta. Täällä on tapana, että joka ilta paikalle pääsevät kyläläiset kokoontuvat
laulamaan ja rukoilemaan omaisten luokse ennen hautaamista. Yö ennen
hautaamista valvotaan laulaen ja rukoillen. Hautajaisiin osallistuvat kaikki
ketkä tuntevat vainajan edes jonkun mutkan kautta, tämän vuoksi myös me
Helenan kanssa osallistuttiin. Lauantaiaamuna
06.20 lähdettiin ystävän (lasten asuntolan ”äiti”) kanssa Keemen
kotipihalle, jossa osa kyläläisistä oli valvonut yön. Loput kyläläiset
saapuivat samoihin aikoihin. Tämän jälkeen lähdettiin saattueena kohti
hautausmaata.Lava-autoja oli yhtensä yhdeksän (lavalla noin 15henkeä) ja kuusi täysinäistä henkilöautoa. Eli aikapaljon porukkaa. Hautajaiset olivat kristilliset ja paikalla oli pappi. Hautajaiset olivat melkein samanlaiset kuin Suomessa, mutta kun arkku laskettiin hautaan, sen jälkeen hauta myös täytettiin ja koko tämän ajan kyläläiset lauloivat ja kylän miehet vuorotellen täyttivät hautaa. Käytössä oli kaksi lapiota. Hautaamisen jälkeen lähdettiin vielä takaisin omaisten luokse ja siellä oli tarjolla ruokaa ja vielä muistopuheita.
Hautajaisten jälkeen lähdettiin Mauniin, josta jatkettiin
matkaa kohti Okavango Delta aluetta. Oltiin varattu safari firman kautta 24
tunnin mokororeissu. Mokoro on perinteinen vene, jolla pääsee hyvin
matalistakin paikoista. Huvittavaa ja ehkä aluksi hieman kiusallista oli se,
että meille kahdelle suomalaiselle neidille oli mukana oma kokki, oma opas ja
kolme poikaa kantamassa tavaroita (toim.huom. meillä oli vaan reput mukana,
kyseessä siis teltat yms.). Siinä sitten oltiin oikein kunnon valkoisia
turisteja.
Mokorolla meno oli tosi mageeta ja jännitin aika paljon,
että tuleeko vastaan virtahepoja tai krokotiileja, onneksi ei tullut. Voin
niitä kyllä nähä, mutta mielellään kauempaa. Illalla lähdettiin kävelylle
oppaan kanssa ja nähtiin upeata afrikan luontoa ja jos jonkinlaisia lintuja
(iskä, täällä on haukkoja ihan tosi paljon ja ne on valtavan kokosia!). Seuraavana
aamuna herättiin ennen auringon nousua (joka on jo aika luontevaa tarvittaessa)
ja lähettiin aamukahvien jälkeen liikkeelle. Tällä kävelyreissulla nähtiin
antilooppeja ja seeproja! Tolleen vaan villinä luonnossa ja tosi läheltä! Ihan
mieletöntä!Yöllä päästiin myös ihailemaan mieletöntä tähtitaivasta (en oo muistanu hehkuttaa sitä aikasemmin). Ja näin elämäni toisen (ja kolmannen) tähdenlennon. Aika upeita. Ja hauskaa oli se, että meijän oppaasta näky pimeydessä vaan valkoset hohtavat hampaat :D
 |
| Opas oli hämmentynyt miten tarkasti me katottiin melkein jokainen puu. |
 |
| Turisti ja auringonlasku. |
 |
| Meijän telttaa yritti tulla asumaan tollanen kissaötökkä ja mä jo tottuneesti hoidin sen pois. Huomautan, että tikun pituus ei ole mitenkään liioteltu. |
 |
| Seeprat ei ilmeisesti halunnu hengailla meijän kanssa kun päätti jäädä poseeraaman näin. |
|
|
|
Camping viikonlopun jälkeen (siis ei meille kuitenkaan
sänkyjä sinne telttaan kannettu) oli ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan
(sisilisko tarkastus oli lisätty iltarutiineihin). Kukessa oli oikein
tapahtumaviikko. Keskiviikkona kylässä oli valtion kulttuurin ja taiteen –osaston
(hah, mikä loistava suomennos..) järjestämät kisat. Siellä oli erikseen draama,
runous, perinteinen tanssi ja musiikki. Kukeen tuli muista kylistä kisaajia ja
esitykset oli aivan mahtavia. Perinteinen tanssi on tosi kaunista kateltavaa ja
kuunneltavaa. Tanssijat taputtavat rytmin ja laulavat samalla. Myös jaloissa
olevilla helistemillä ja tömistelyllä tehdään musiikkia. Se on tosi hienoa.
 |
| Kuken kuoro |
 |
| Koululaisetkin kerkesivät katsomaan |
 |
| Perinteistä tanssia |
Kuken ryhmät pääsi kaikki jaksoon ja tänä viikonloppuna
oltiin kannustamassa niitä täällä Ghanzissa. Tulokset ei oo vielä tiedossa. Kuken
kuorolla taisi olla parhaimmat mahdollisuudet. Oli kivaa mennä suoraamaan
kisoja kun siellä oli niin monia tuttuja kasvoja. Tuntuu hyvältä kun ollaan
saatu kavereita kyläisistä. Botswanalaisissa on samanlaisia piirteitä kuin
suomalaisissa, etenkin uusiin ihmisiin tutustuessa huomaa miten botswanalaiset
on yhtälailla vähän pidättyväisiä kuin suomalaiset. Nyt kun tuntee jo paremmin
niin huomaa miten sydämellisiä paikalliset on ja miten niiltäkin löytyy hyvä”huono”huumorintaju!
Torstaina siivottiin koko koulun voimin urheilukenttää kisoja varten. Täällä on plajon sitä ei-niin-mukavaa piikkikasvia, jota kasvaa sadekautena paljon. Kaikilla lapsilla ei ole kenkiä, joten siksi kenttä pitää olla putsattu kasveista. (Valtio maksaa täällä koulupuvut mutta kenkiä ei pystytä kustantamaan) Kisoissa kaikki lapset juoksee ilman kenkiä. Tää viikko siis huipentui vihdoinkin niihin lasten
urheilukisoihin. Ja mulle oltiin annettu aika vastuullinen tehtävä, olin
startterina! Se se tyyppi joka huutaa paikoillanne-valmiina-hep (tai sit
englanniksi) ja ampuu lähtölaukauksen. Jep, se olin minä. Koulu oltiin jaettu
kolmeen joukkueeseen ja ne kilpaili keskenään. Parhaimmat valittiin ja kisat
muita kyliä vastaan pitäisi olla ensi viikolla. Ollaan ilmottauduttu, etät
lähetään mielellään kattomaan ja ollaan avuksi tarvittaessa.
 |
| Mr. Rau Rau muistuttaa säännöistä |
 |
| Mr. Rau Rau totes mulle, Riikka, teetniin upeaa työtä...toivottavasti päivän loppuun mennessä. Oli vähän hakusessa ne huutolauseet :D |
 |
| valmistautumista |
 |
| vauhdissa |
No niin, siinä taisi olla tärkeimmät, tai ainakin jotain pieniä paloja meijän päivistä täällä! Huomenna lähtö takasin Kukeen sillä kuuluisalla aamubussilla, herätys on siis puol viisi että keretään. Menee jo aika tottuneesti nää heräämiset ja aurinko nousee kuudelta, sitä on joka kerta yhtä jännittävää seurata. Auringonnousut ja -laskut on upeita niinkun muutkin hetket täällä. Rutistuksia!
