perjantai 29. maaliskuuta 2013

Leaving



Ja taas sitä ollaan lähtökuopissa. Kotiutuminen Kukeen on tapahtunut niin hyvin, että sitä melkein unohti että on lähdössä poiskin. Tuntuu, että näitä lähtemisiä on nyt viime kuukauksina ollut tosi paljon, ja onhan niitä ollukin. Mutta nyt on siis laitettu afrikkakoti valmiiksi seuraavia harkkareita varten, rinkka pakattu (nyt jo täynnä?!) ja vietetty läksiäisiä. Olo on kyllä haikea ja vähän hämmentynyt, tässä tää nyt sitten oli? Edessä on tietty vielä loma, jota odottaa yhtälailla innoissaan mutta nyt vielä kun istuu täällä Kukessa ja odottaa avaimien luovutusta ei vielä pääse lomatunnelmiin.

Francistownin reissu meni hyvin. Oon jo ihan guru istumaan miljoona vuotta kuumassa bussissa, iloa lisää myös se, että samaa videota näytetään jatkuvasti koko matkan ajan.. Francistownissa vietettiin yksi päivä pre-school ryhmässä ja juttelemassa työntekijöitten kanssa mitä kaikkea siellä tehdäänkään. Yksi tärkeä osa Francistownissa Lähetysseuran työstä on kummi-ohjelma. Sen avulla mahdollistetaan, että lapset pääsevät kouluun. Botswanassa on lukukausimaksut ja koulupuvut, joihin kaikilla ei ole varaa. Tästä linkistä lisää kummiohjelmasta. http://www.suomenlahetysseura.fi/kummit

Francistownin lähetin ihana pikku koira oli aika ilahduttava :)

Lisää kuvateksti



Francistownin jälkeen alkoi vika viikko Kukessa. Pidettiin tavalliseen tapaan kerhoja ja pyörittiin kylällä J Oltiin koko viikonloppu Kukessa, joten järjestettiin lauantaina special päivä lapsille, ohjelmassa oli kasvomaalausta, saippuakuplien puhaltamista, jalkapalloa ja tanssimista. Oli kiva viettää vähän erilainen päivä lasten kanssa. Sunnuntaina osallistuttiin opettajien pitämään sunnuntaimessuun lapsille. Aika hyvin menee jo myös tswanan kieliset virret. 


tarkkaa puuhaa
saippuakuplat oli hitti!

Asuntolalta jäi lihaa yli lounaan jälkeen, joten mekin saatiin.

Tiistaina koulun opettajat järjesti meille läksiäisjuhlat, paljon ruokaa, musiikkia ja puheita. Huh, nää botswanalaiset rakastaa pitää puheita! Siinä sitten rehtorin puhetta kuunnellessaan yritettiin Helenan kanssa miettiä, että mitä kaikkea me sanotaan, ei meinaa oltu valmistauduttu pitämään puhetta. Pienellä improvisoinnilla siitä puheesta tuli aika hyvä. Keskiviikkoaamuna oltiin sitten jo vähän harjaantuneempia kun käytiin pitämässä lyhyt puhe lapsille aamunavauksessa.  Keskiviikko siis oli myös lähtöpäivä. Kun oltiin luovutettu avaimet, odoteltiin bussin lähtöä eka botswanalaiseen tapaan oman kotioven edessä ja sen jälkeen bussipysäkillä, siinä kerkesi vielä pelata lasten kanssa jalkapalloa muovipusseista tehdyllä pallolla, joka tosin lähti vähän jo hajoamaan loppuvaiheessa..

Kaikki ei ees mahtuneet kuvaan, lapsiahan oli se 460 koululla.

Hyvästejä.

Kotiovella odottelua. 

Odotellessa kerkee ottaa vielä viimiset vakavatkin poseerauskuvat.

Mutta siis nyt on siis jäänyt Kuke taakse, muttei varmasti unohdu. Onneksi Suomesta tuli ihana viesti mun haikeiluun, ”don’t cry because it's over, smile because it happened!”.

ja kyllä meitä hymyilyttääkin.






sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Difference




Ai että ero ON suuri meijän pikku Kuke kylän ja suuren suuren pääkaupungin Gaboronen kesken! (Suuren suuri pääkapunki pitää sisällään noin 185 000 asukasta ;) )
Countrygirl in the city. eikun..
Käytiin siis tutustumassa Lähetysseuran työhön Gaboronessa viime viikolla ja nauttimassa kaupunkielämästä. Torstaipäivä vietettiin Gabanessa (n.20min bussilla keskustasta) orpolasten päiväkodissa, esikouluryhmässä.

Gabanen combipysäkillä



Päiväkodilla syömässä maissipuuroa ja lihakastiketta.
 Ja ne suuret erot näky jo siellä tarhassa! Pelkästään rakennusten seinät oli maalattu kirkkailla eri väreillä, luokassa oli vaikka kuinka paljon julisteita yms. seinillä, kaikilla lapsilla oli ehjät vaatteet ja kengät. Lisäksi kaikki osasi englantia jo jonkin verran. Iltapäivällä tuli koululaiset hobby clubiin. Kaikki keskustelut  hobby clubilaisten kanssa käytiin englanniksi, mieletöntä miten hyvin pääkaupungin lapset puhuu englantia verrattuna Kuken lapsiin. Myös lasten ja aikuisten vuorovaikutus tuntui olevan erilaista. Täällä maaseudulla vielä monilla opettajilla on kepit luokissa ja lapsilla on kokoajan silmissä pieni epäluottamus aikuisia kohtaan. Esimerkiksi jos nostaa käden silittääkseen lapsen tukkaa, ensimmäinen reaktio on lapsella vetäytyä kauemmaksi lyönnin pelossa. Kaupunkilapsilla ei näkynyt silmissä sitä samaa pelkoa ja epäluottamusta. Lisäksi siellä lapset uskalsi tulla juttelemaan ja kertomaan asioita opettajalle. Kukessa harvemmin näkee tilannetta, että lapsi tulee oma-alotteisesti kertomaan jotain, tai että hänelle annetaan puheenvuoro ja kuunnellaan.. 
Juomatauko Gabanessa

Juomatauko Kukessa

 Käytiin myös tutustumassa uuteen luterilaiseen kirkkoon Gaboronessa, sekin oli ihan valtava esimerkiksi verrattuna Ghanzin kirkkoon, joka on pieni talo (yksi huone, jossa 12 tuolia ja pieni pöytä alttarina).  Ja tietysti koska oltiin cityssä päädyttiin jotenkin vaan shoppailee ;) Mutta siitä ei syyttää muuta kuin Gaboronelaisia, koska niiden kaupunki määräytyy ostoskeskuksien mukaan ja ne on paikallisten mielestä nähtävyyksiä…joten eihän meillä sitten ollu mitään muuta vaihtoehtoa kun käydä niissä. Ja tietysti täällä on myös mielettömän kesän loppualet käynnissä… :D
 
Gaboronen kirkossa

Juhlistamassa Naisten päivää.




Oltiin suunniteltu ihana mobile safari –retki läpi luonnonpuistojen Vic Fallseille asti mutta safaritoimisto peruutti sen. Otti tosi paljon päähän kun kilpailutuksessa meni niin paljon aikaa ja kaikki suunnitelmat sit uusiks mutta ei voi mitään, this is Africa. Nyt ollaan otettu sellanen smooth asenne meijän lomailuun, mennään Mauniin kun koulu loppuu ja selvitellään sieltä jotain parin päivän reissuja luonnonpuisto alueelle ja sit mennään busseilla Kasaneen ja sieltä sitten Vic Fallseille ja sieltä sitten Etelä-Afrikkaan. Sieltä saa kuulemma tosi hyvää sushia, en malta odottaa!!

Making new plans. Just chill.
 
Kukessa kerhot rullaa tosi hyvin ja osataan jopa lausua lasten nimiäkin. Tanssitunnit meni hyvin kaikesta mun jännittämisestä huolimatta. Nyt tytöt rupee heti tanssimaan ku näkee, että oon tulossa J Tytöt yritti opettaa meille myös paikallista tanssia, mutta se on jotenkin megavaikeeta saada siitä taputetusta rytmistä kiinni. Noh, osaan melkein taputtaa sen rytmin joten jotain kuitenkin. Suuri hitti on ollu myös meijän ostama afrikkalaisen Francon cd, jonka tahdissa tanssitaan p-a-l-j-o-n niin tytöt kuin pojat ja isot ja pienet. Tällä viikolla järjestettiin lettukestit meijän ystäville. Suurta huvitusta aiheutti katetut veitset ja haarukat, täällä Kukessa kun normaalisti syödään joko sormilla tai haarukalla/lusikalla. 

Perustanssitunti, kaikki tyylillään ja eri suuntaan

Peruskerhokerta ja hallittu kaaos. tai maa-meri-laiva leikki.


Täällä huomaa miten syksy tekee tuloaan. Aurinko on laskenut jo seitsemän aikaan ja kaheksalta on jo ihan täysin pimeää, tähtitaivas on sillon jo mielettömän upea. Ja aamuisin on oikeastaan ’aika kylmä’, muutamana aamuna on pitäny laittaa ihan sukat jalkaan.. ja yöllä oon jo alkanu nukkumaan täkin alla enkä päällä niinkun ennen. Herättiin yks aamu ennen auringon nousua kuvailemaan heräilevää kylää. Kuuden aikoihin on jo sopivan hämärää, että näkee liikkumaan ja aurinko nousee kunnolla näkyviin puoli seitsemän aikoihin, jolloin myös koulu alkaa. Huvittavan näköstä oli kun ensiksi opettajat juoksee myöhässä kouluun ja vielä sen jälkeen lapset juoksee vauhdilla kohti koulua. Rehtori menee koulun porteille seisomaan kepin kanssa koulun alkamisen jälkeen hetkeksi. Myöhässä ei siis kannata tulla, pienimmät koululaiset tosin pääsevät ohi vain puhutellulla.

Sopivasti ajallaan kun vähän juoksee

Aamu kuudelta on kylmä.



Tänä viikonloppuna lähdetään Francistowniin ja tutustutaan siellä Lähetysseuran työhön. Matkataan bussilla eka Mauniin 2h ja sen jälkeen Francistowniin 6h. Onneksi keretään välissä käymään Maunissa syömässä meijän lempiravintolassa, Hilary’s Coffee Shop. Kyllä, kahvi on siellä todella hyvää.
 
Bussipysäkki on tullut tutuksi




Loppukevennykseksi vielä kuvat ennen Gaboroneen lähtöä. Muistatte kun kerroin, että lapset tykkää koskea meijän ihoa ja tukkaa kun se on niin erilainen. Voitte arvata missä kuvissa takana seisovan pojan sormet oli seuraavaksi…